Monikulttuurisuus on ideologia, jos se on jollekin itse tarkoitus, johon pyritään seurauksista ja hinnasta riippumatta. Jos siihen pyritään välittämättä käytännön asioista, tulee huonoa jälkeä. Monikulttuurisuus on pahimmillaan ideologia. Parhaimmillaan se on sivutuote, joka syntyy, kun erilaiset kulttuurit kohtaavat. Silloin se on sitä rikkautta eikä siinä ole aatteellista puolta, joka tekisi monikulttuurisuudesta jotenkin pyhän asian.
Ideologiana monikulttuurisuus on epämääräinen. Sitä kannatetaan, mutta sillä ei ole selkeää oppirakennelmaa: mihin lopulta pyritään? Usein vaikuttaa siltä, että pitäisi saada mahdollisimman nopeasti ulkomaalaisia Suomeen välittämättä siitä, miten he pärjäävät tai kotoutuvat. Mutta milloin monikulttuurisuus on valmis, milloin ollaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa? Eihän ole koskaan ollut aikaa, jolloin ihmiset eivät olisi lainkaan päässeet kulkemaan. Jos monikulttuurisuudesta haluaisi kunnon ideologian, sen ajatusta pitäisi selkeyttää. Tätä ei tule tapahtumaan.
Minulle monikulttuurisuus on ideologisesti epämääräinen, kannattajille itselleen varmaan ei. Monikulttuurisuudella on kannattajia kaikissa väestöryhmissä. Ehkä naiset kannattavat enemmän kuin miehet ja nuoret enemmän kuin vanhat. Vaikka monikulttuurisuudella ei ole teologiaa tai jumalaa, ihanteiltaan ajattelu on melkein uskonnollista – uskotaan, vaikkei olisi mitään järkeä.
Sampo Terho on tutkija ja perussuomalaisia edustava Euroopan parlamentin varajäsen.
Jos ideologialla tarkoitetaan ohjelmaa, jolla maailma yritetään tehdä jonkin näköiseksi, en sanoisi, että monikulttuurisuus on ideologia. Pikemminkin se on globaalistuvan maailman asettama välttämättömyys – ongelma, joka täytyy tavalla tai toisella ratkaista. Ei ole niin, että jotkut höyrypäät ovat saaneet päähänsä, että nyt pitää edistää monikulttuurisuutta joistakin kummallisista motiiveista.
Nykyinen globaali järjestys rakentuu eurooppalaiselle kolonialismille, ja nyt aiemmin kolonisoidut tulevat tänne keskukseen. Kauppa on epätasa-arvoista maailman eri osien välillä. Jos haluamme saada halvat appelsiinit ja banaanit, tänne saattaa tulla myös joitakin ihmisiä samalla.
Joskus tuntuu siltä, että monikulttuurisuus on ideologia. Ajatellaan, että jos saarnaa tarpeeksi, niin kyllä se siitä. Virallinen Suomi yrittää saarnata ihmisille suvaitsevaisuuden ideologiaa. Unohdetaan, että erilaisuuden kohtaaminen on haastavaa. Etenkin siksi, että pitäisi miettiä kuka minä itse olen, kun kohtaan itseeni nähden toisenlaisen ihmisen.
Ei pitäisi kääntää päätä ristiriidoille ja ajatella, että pelkällä suvaitsevaisuuskasvatuksella mennään eteenpäin. Pitää miettiä, miksi ihmisille, jotka muutenkin ovat hyvässä asemassa, monikulttuurisuus on pikantti lisä, kun taas ihmisille, jotka kokevat muutenkin turvattomuutta, monikulttuurisuus näyttäytyy eri tavalla. Ihmisten kokemusmaailma tulisi ottaa vakavasti. Monikulttuurisuus ei saisi olla tässä mielessä ideologia.
Mikko Lehtonen on mediakulttuurin professori Tampereen yliopistossa.
Monikulttuurisuuden arvostaminen on ideologinen kannanotto. Edustan tämän tapaista ajattelua itsekin. Monikulttuurisuus on tavallista useissa yhteiskunnissa, erityisesti suurissa maissa. Amerikan Yhdysvallat koostuu valtioista, joissa erilaiset etniset ryhmät elävät rinnakkain. Myös Venäjä on monikulttuurinen valtio. Lisäksi on kansallisvaltioaatteen perusteella perustettuja valtioita kuten Suomi. Toisaalta täälläkin on ollut monikulttuurisia yhteisöjä jo keskiajalta lähtien.
Monikulttuurisuutta kannattavat ihmiset, joiden mielestä kielten ja tapojen kirjo rikastaa ympäristöä. Se on pikemminkin normaali elämäntapa kuin ahtaisiin etnisiin ghettoihin asettumista. Eri kansallisuuksien asuminen yhdessä ei kuitenkaan ole helppoa sellaisissa yhteiskunnissa, joissa valta on vain yhdellä kansanryhmällä. Kaikki eivät sovellu helposti toistensa seuraan, koska tavat ovat erilaisia. Silti kaikesta pitäisi voida keskustella.
Suomessa on juuri nyt suuri pelko vierasta kulttuuria, uskontoa ja niitä edustavia ihmisiä kohtaan. Islaminuskoisia kohtaan tunnettu ennakkoluulo, joka näkyy monien maiden medioissa, johtuu pienen terrorismiryhmän toimista ja siitä, että arabimaissa on lännelle tärkeät öljylähteet. Islaminuskoisten kohtelu tuo mieleen 1930-luvulla alkaneet juutalaisvainot. Ne veivät suunnattomiin rikoksiin.
Mielestäni ihmiset voivat pukeutua oman kulttuurinsa ja uskontonsa mukaisiin asusteisiin. Suurin osa heistä on täysin tavallisia ihmisiä, eikä heillä ole mitään tekemistä ääriliikkeiden kanssa. Kuitenkin juuri tavalliset ihmiset, jotka tulevat eri kulttuureista ja jotka eivät näytä edustavan isäntäkulttuurin arvoja, joutuvat usein painostuksen kohteiksi. Meidän tulisi muistaa Euroopan 1900-luvun historia ja malttaa mielemme, kun puhumme muita kulttuuria edustavista ihmisistä. Myös silloin kun he asuvat meidän kanssamme.
Anna-Leena Siikala on akateemikko ja kulttuurintutkija. Hänen erikoisalojaan ovat pohjoisen Euraasian kulttuurit, kalevalamittainen runous, kansanusko ja mytologia.
Monikulttuurisuus on melko vastikään suomen kieleen ja keskusteluun vakiintunut termi. Kielitoimiston sanakirja vuodelta 2004 määrittää monikulttuurisuuden toisistaan eroavien kulttuurien vuorovaikutukseksi tai niihin liittyväksi.
Ideologia tarkoittaa aatteiden ja arvostusten järjestelmää, joka tavallisesti kytkeytyy johonkin poliittiseen tai uskonnolliseen liikkeeseen. Siinä missä monikultturismi toimii politiikkaa tai yksilön toimintaa ohjaavana arvona, monikulttuurisuus ei välttämättä viittaa ideologiaan. Sanaa voidaan käyttää esimerkiksi kuvailevana adjektiivina tai sanakirjamääritelmän mukaisesti, jolloin se tarkoittaa eri kulttuurien välistä vuorovaikutusta. Suomen kielessä ei kuitenkaan yleisessä keskustelussa aina tehdä selvää eroa ideologioiden ja muiden termien välille.
Monikulttuurisuuteen liittyvässä keskustelussa joudutaan ottamaan kantaa tiedon ja ideologian määritelmiin. Siksi varmaa vastausta siihen, voidaanko monikulttuurisuutta pitää ideologiana, ei ole. Ideologia voidaan ymmärtää joko neutraalina terminä tai esimerkiksi vääristyneen tietoisuuden merkkinä, jossa yhtenäiskulttuuri koetaan vapaana ideologioista.
Kirjastonhoitaja, Kysy kirjastonhoitajalta -palvelu
Haastattelut Milla Karppinen
muuttoliikkeessa.fi
دیدگاه خودرا بنویسید